sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Rukousten puu

Kävelin tänään meditaatiopaikalleni läheiseen metsään ja kuuntelin läsnäoloon juurruttavan kymmenen minuutin meditaation. Käyn luonnossa hiljentymässä joka päivä, hengittelen raikasta ulkoilmaa, kävelen ja liikun tiedostavasti, nautin luonnosta ja rentoudun. Olin lukenut Sandra Ingermanin kirjasta Walking in Light toiveiden puista. Maailmalta löytyy rukousten puita ja toiveiden puita, joihin ihmiset saattavat sitoa esimerkiksi paperilappuja tai kangasnauhoja, joihin he ovat kirjoittaneet tai mielessään ladanneet rukouksia tai toiveita. Esikouluopettajana olen lasten kanssa tehnyt joskus kiitollisuuden puita (askarrellen). Niihin olemme sitoneet paperilappuja, joihin on kirjoitettu tai piirretty jokaisen oman elämän kiitollisuuden aiheita.

Meditaatiohetkeni jälkeen valitsin pienen männyn toiveiden puukseni. Se oli riittävän pieni, jotta ylsin sen oksiin. En halua sitoa mitään nauhoja eläviin puihin, joten päätin käyttää kaarnanpalaa, joita lepäili joka puolella maankamaraa. Nostin yhden käteeni ja suljin sen kämmenteni sisälle. Keskityin siirtämään toiveeni tuohon kaarnanpalaseen, hitaasti ja rauhassa, tunteella ja vahvalla tarkoituksella. Sitten asettelin sen männyn oksille. Eihän se siellä kauaa pysy, mutta ei se haittaa. Toive on kuitenkin jo päässyt matkaan. 

Pienet rituaalit ja seremoniat tekevät arjesta taianomaista. Ne auttavat maadoittumaan, asettumaan tähän hetkeen ja rauhoittumaan näinä hulluina maailmanaikoina.


Kaarnanpalanen näyttää tässä kuvassa aivan siltä kuin perhonen olisi istahtanut männyn oksalle. Shamanicjourney.com sivusto kertoo perhosen muun muassa symbolisoivan muutosta, sielua, luovuutta, vapautta ja iloa. Perhoset kykenevät täydelliseen muodonmuutokseen, luonnollisesti omaan tahtiin ja pakottamatta. Ne jättävät kotelonsa turvan löytääkseen uuden maailman uudessa muodossaan ilman pelkoa, täysin luottavaisina siihen, että siivet kantavat. Itse pyrin henkiseen muodonmuutokseen tämän korona-aikakauden eristäytymisen aikana. Kotini on koteloni :)

Hengitän syvään sisään ja ulos, olen kosketuksissa sisäiseen viisauteeni. Namaste.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Luontomeditaatio

Joka päivä lähden kävelylle ulkoilmaan. Sairastuisin alta aika yksikön, jos en saisi riittävästi happea päivittäin. Kävelen joko lähimetsiin tai hautausmaalle. Siellä laitan meditaatio podcastin päälle ja keskityn täysin hiljentymään ja olemaan läsnä juuri siinä hetkessä kaikilla aisteillani. Kaiken tämän hullunmyllyn keskellä, tällainen luontomeditaatio maadoittaa ja auttaa minua tulemaan sinuiksi pelkojeni kanssa. 

Tänään luonto halusi antaa minulle vahvan viestin: “Tämäkin menee aikanaan ohi.” Kävellessäni kohti meditaatiopaikkaani, aurinko paistoi, oli tuuletonta ja ilma oli keväisen kaunis. Huomasin kuitenkin, että tummat, harmaat pilvet tulivat kohti kovalla vauhdilla. Kun saavuin metsäiselle hiljentymiskalliolleni ja käynnistin ohjatun meditaation puhelimestani, pilvet tavoittivat minut. Ajattelin mielessäni, että voi hyvänen aika, nyt kyllä kastun läpimäräksi ja sairastun. 

Mutta taivaalta alkoikin sataa lunta, tai tarkemmin sanottuna jotain rännäntapaista. Suojauduin puiden alle. Sieltä käsin ihailin tätä huikeata luontonäytelmää. Hengitin sisään ja ulos, sisään ja ulos, uudelleen ja uudelleen. Lunta satoi todella paljon, välillä se muuttui jopa raekuuroksi, tuuli viuhui myrskyisästi. Hehkuvan vihreä metsä ja lumimyrsky, vau. Tunsin itseni rauhalliseksi ja tyyneksi hengitellen puiden katveessa jalat vahvasti juurtuneina maahan. Olin niin kiitollinen ja onnellinen, että satuin metsään juuri silloin. Ajoitus oli täydellinen.

Jonkin ajan päästä taivas alkoi muuttua harmaasta valkoiseksi. Pikku hiljaa taivas alkoi rakoilla ja aurinko taas paistaa kirkkaalta taivaalta. Kyllä tämäkin (hullu aikakausi) menee ohi aikanaan ajattelin, ihan samalla tavalla kuin tuo yllättävä lumimyrskykin. Luonto muistutti minua kuinka ainoa asia joka maailmassa on muuttumatonta on se tosiasia että kaikki muuttuu. Ja kuinka tärkeää on nauttia elämän pienistä iloista etenkin juuri tällaisina aikoina ja tuntea niistä syvää kiitollisuutta. Vähemmän uutisten seuraamista ja tulevaisuudesta huolehtimista, enemmän tässä hetkessä elämistä ja yhteyden vahvistamista omaan sieluun ja sen viisauteen. 

Hengitän syvään sisään ja ulos, olen kosketuksissa omaan sisäiseen viisauteeni. Namaste.


@caritaingberg

Rukousten puu

Kävelin tänään meditaatiopaikalleni läheiseen metsään ja kuuntelin läsnäoloon juurruttavan kymmenen minuutin meditaation. Käyn luonnossa hi...